Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HISTORIAA, ELI KUINKA TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?

Koskapa itse olen kasvanut räpylät rantakaislikossa ja lapsena/nuorena viettänyt runsaasti aikaa Porkkalan läheisillä merialueilla, on johonkin jäänyt itämään sellainen venekuumeen siemen. 15-kesäisenä kävin Kirkkonummen kansalaisopistossa saaristo- ja rannikkolaivurin kurssin ja jopa Meripelastusseuran mukana tuli muutamana kesänä partioitua. Oma pieni perätuuppari oli myös hetken aikaa, kunnes se jäi rannassa syysmyrskyn kaataman lepän alle tuhoutuen siinä käyttökelvottomaksi. Veneily unohtui jossain vaiheessa pidemmäksi aikaa ja sisämaahan siirryttyä tuntui merikin jo liian etäiseltä. 

Näin se sitten taas vanhemmalla iällä alkoi kuume vaivaamaan ja ensin tuli hankittua kokeilumielessä pienempi 6.5-metrinen Meteor Sheikki, johon askarreltiin tekniikka ja avotilan sisustus uusiksi. Sillä mentiin jokunen kesä, kunnes nälkä kasvoi ja jotain uutta piti saada.

Paula, armas avokkini, joka on kotoisin Pohjanmaalta, missä vettä ei ole aina ollut edes kaivoissa, innostui siinä määrin myös aiheesta, että tuumasta piti ryhtyä toimeen. Yhteisen vapaa-ajan vietto muuttui moottoripyöräilystä yllättäen veneilyksi, sekä tiikkikannen hiomiseksi ja epoksihöyryjen imppaamiseksi.

Seuraavaksi noudettiin Ruotsista hieman laajempi projekti, Biscaya 29. Sen noutamisesta löytyy myös oma tarinansa. Kaikki ylärakenteet meni uusiksi, moottori siirrettiin keskelle venettä ja tehtiin vapaaksi jääneeseen tilaan pieni takahytti, jota tuttavallisesti "perunakellariksi" kutsumme.  Biscayalla on nyt (2014) menossa kolmas kesä ja nälkä alkoi jälleen vaivaamaan. Muuten vene riittäisi hyvin kahden ihmisen tarpeisiin, mutta jostain tuli pakkomielle saunan saamisesta veneeseen ja tähän se ei oikein sovi.

Ajatus kasvoi, uuden projektin piti ehdottomasti olla vielä hieman isompi, teräsrunkoinen ja akselivetoinen. Noihin vetolaitteisiin ja niihin liittyviin ongelmiin ollaan hieman kyllästytty. Nettiä selailtiin ja vaihtoehtoja tutkittiin. Lopulta 2014 heinäkuun alussa lähdettiin Varsinais-Suomen suuntaan tutustumaan kolmeen ehdokkaaseen, joista tämä NS40 vaikutti heti kaikkein mielekkäimmältä. Etten sanoisi jopa miehekkäimmältä.

Kyseisiä veneitä oli tehty Kemiössä kolmen sarja, joista tämä viimeinen ja ainoa yläohjaamollinen versio oli jäänyt keskentekoiseksi. Tekijöille oli ilmeisesti tullut kuvaan "muuta" ajanvietettä ja kun lopulta oli myyntiin mennyt talot ja tontitkin, niin runko päätyi uudelle omistajalle. Tämä ei kuitenkaan pihatontustaan välittänyt ja ensimmäisenä olikin ajatellut soittaa paikalle jonkun romukauppiaan silppuamaan sen pois pihasta. Naapurit kuitenkin olivat hätiin ehtineet sanoen jonkun kyllä vielä ostavankin sen. Emäntä oli tainnut jossain vaiheessa ehdottaa rungonmentävän kuopankin kaivamista pihalle, jolloin maanpinnalle jäisi ylärakenteet pieneksi pihamökiksi ja nurmikon alla olisi sitten runsas kellari. Ei onneksi sekään toteutunut. Näin pääpiirteissään kertoi omistaja historiasta, joka tunnetusti muuttuu aina sen mukaan, kuka sitä kertoo. Älköön siis kukaan ampuko, mikäli tarinasta myöhemmin paljastuu oleellisia virheitä.

Runko oli ollut myynnissä jo pidemmän aikaa hinnan hitaasti samalla laskiessa. Hätää hankinnalla ei vielä ollut, koska näille ei tosiaan ottajia tunnu olevan. Yllättäen tuli sitten ilmi, että veneiden rekisteröinti siirtyy piakkoin maistraatilta Trafille ja mikään ei takuuvarmasti silloin ainakaan helpotu. Niinpä kauppaa piti ryhtyä suunnittelemaan todenteolla.

Mietin mielessäni sopivan tarjouksen jonka ajattelin esittää myyjälle, mutta myyjä ehti ensin ja soitti juuri sopivasti kun olimme merellä ja seuraavana päivänä piti muutenkin poiketa Kasnäsissä, missä runko oli. Myyjä uteli, olimmeko oikeasti kiinnostuneita rungosta ja ennen kuin ehdin edes vastaamaan hän jatkoi ja kertoi, että runko olisi nyt saatava jonkun muun asian vuoksi pois pihalta. Hinnaksi hän ilmoitti juuri saman summan, jonka olin ajatellut tarjotakin, joten en viitsinyt sen kummemmin tinkiä, vaan lupasin tulla tekemään kauppoja kun rantaudumme perille. 

Kaupat tehtiin ja sen ehdot sovittiin. Kuljetuksen järjestämiseen annoin itselleni aikaa syyskuun loppuun saakka, mutta parin päivän puhelinmaratonin jälkeen sekin järjestyi ja ajankohta olisi 19. elokuuta, eli tätä kirjoitettaessa seuraavan viikon tiistaina. Jännityksellä saadaan odottaa projektin ensimmäisen suuremman vaiheen onnistumista.... Se pienempi, eli rekisteröinti on jo onnistuneesti suoritettu.

Päivitys 14.10.2017

Edellisen veneemme poistuttua siirrettiin sen rekisteritunnus tähän. Nyt tälläkin on täydelliset paperit ja tiedot Trafin arkistoissa. Ja merkitty Omavalmisteeksi. Maistraatin jäljiltähän tämä oli NorthSteel 40. Vaati yhden täyden päivän puhelinrumban ja sähköpostittelun Trafin kanssa, mutta onnistui lopulta. Eikä siellä toisessa päässä sinänsä kukaan kapuloita rattaisiin pannut. Joutuvat vain noudattamaan pääbyrokraattien laatimia määräyksiä, joissa ei toisinaan ole järjen häivääkään mukana. 

©2017 NorthSteel 40 - projekti - suntuubi.com